ESITTELY

                                                                             

Hei!

Olen Susana Koski ja asustelen Nokian Linnavuoressa metsän laidassa, rintamamiestyyppisessä vanhassa omakotitalossa, jossa on suuri aidattu piha sekä koirille rakennettua agilityvälineistöä ja kahluuallas.  Seuranani on neljä ihanaa koiraa, kolme kelpietä sekä  "bichon".  Olen suorittanut kasvattajakurssin 2011 sekä koirankouluttajakurssin 2012 ja kasvatan australiankelpieitä nimellä Kennel Kelbarf. Olen käynyt myös Traine`s Choisen: Perustaidot koirallesi kurssin, mikä oli hyvä pohja koirakoulutukselle ja siltä sain myös hyvää tietoa koiran ajatusmaailmasta. Olen ollut myös Ilkka Hormilan ID-jälkiluennolla.  Koiria minulla on ollut noin kahdeksantoista vuoden verran ja tänä aikana on tullut perehdyttyä moniinkin koiria koskeviin asioihin; kuonosta hännänpäähän asti, niin hyviin kuin huonoihinkin. Kennelnimessäni esiintyvä barf sana liittyy raakaruokintaan, jollaista itse pääsääntöisesti pyrin noudattamaan.  Barf ruokinnalla on monia hyviä terveysvaikutuksia koirien kehitykseen ja sillähän on jopa parannettu koirien sairauksiakin.    Kaikki koirani sekä pennut ovat terveitä ja erittäin oppimiskykyisiä yksilöitä. Opetan myös pennulle tryffelisienten hajun tunnistamisen jos pennunostaja niin toivoo, eli koira oppii löytämään niitä luonnosta tammipuiden sekä pähkinäpensaiden läheisyydestä.  
Seuranamme on myös kilpikonna Sissi, joka kilpi kolisten juoksee vapaana ollessaan koirien perässä "luullen" olevansa myös koira.  Koirat suhtautuvat hyvin myös siihen hampaattomaan kasvissyöjään.

Pentutapaaminen synnyinsijoilla
Retkellä Porissa,  Yyterin sannoilla

Kennel Kelbarfin pennut myydään/sijoitetaan Suomen Kennelliiton sopimuksella. Pennut rekisteröidään, sirutetaanmadotetaan, rokotetaan sekä tarkastetaan eläinlääkärillä.  Annan myös neuvoja pentujen ruokinnasta sekä kouluttamisesta jos niin halutaan.  Pennut kasvavat keskellä normaalia arkea ja tottuvat laumassa olemiseen.  Pihassa on paljon tilaa nuuskia ja tutustua luontoon. Teemme myös pieniä metsäretkiä sekä autoajeluja tottumismielessä.  Naapurustoissa on myös koiria.  Ampumarata on vajaan kilometrin päässä, joten paukkuarkoja siinä mielessä ei koiristani ole kasvanut.  Ne ovat tottuneet kyllä laukausten ääniin, etenkin hirvikivääriin säikähtämättä edes metsässä vapaana ollessaan.  


Itse harrastan koirieni kanssa miten aika antaa myöden.  Olen ollut ohjatussa toiminnassa agilityssä, tokossa, pelastuskoiraharrastuksessakin sekä jäljestyksessä.   Olemme myös etsineet ja löytäneet kadonneita koiria.  Syksyisin koluamme marja-ja sienimaastot.  Nykyään järjestän itse koirilleni aktiviteetteja; hajuharjoittelua (purkkirataa), esine etsintää,  jälkeä, tottista, agilitya ym.  Harrastan myös 3-10 km juoksulenkkejä viikottain metsälenkkien lisäksi. Koeharjoitteluun ei aikani riitä vaikka potentiaalia koirissa olisikin ollut.  Arvostan kyllä niitä koiranomistajia, jotka tavoitteellisesti harrastavat koiransa kanssa, tiedän miten paljon aikaa siihen käytetään.   Näyttelyissä ollaan jonkin verran käyty ja pärjätty ihan mukavasti. Rakastan vuorotyötäni lasten parissa ja sitä haluan tehdä.    


Kasvatan myös harrastusmielessä luomumehiläisiä, -yrttejä ja -vihanneksia, lähinnä omiksi tarpeiksi sekä koirille (hunajaa, vihanneksia ja marjoja ja joitain yrtiksi luokiteltuja kasveja siis).  Eläintenkin terveen kehityksen turvaaminen voisi olla; lisäaineeton, mahdollisimman jalostamaton ruoka jossa ei olisi antibioottijäämiä eikä muitakaan lisäaineita. Luomuruoka täyttää nämä kriteerit. Riistan- ja lampaanliha  ovat suht puhdasta ruokaa.  
Luovutan kyllä pentuja koteihin, joissa nappularuoalla ruokitaan.  Itse olen aikoinani joutunut/saanut perehtyä raakaruokintaan varastopunkin takia jota löytyy nappularuokasäkeistä.  Yksi edesmenneestä dosbermannistani tuli niin allergiseksi varastopunkille vaikka ruoka oli korkealaatuista (ei markettitavaraa) että eläinlääkäri kielsi nappularuoan antamisen sekä varastoinnin sisätiloissa.  
Olen kokemuksen myötä havainnut raakaruokinnan hyväksi vaihtoehdoksi.  Pennun lonkkien ja luuston kehitys alkaa jo tietysti sikiövaiheessa eli siihen voin itse vaikuttaa raakaruokinnan ja kalkin ym. vitamiinien osalta mutta sen jälkeen kun pentuni pääsevät uusiin koteihinsa koen että tehtäväni on neuvoa ruokinnan tärkeästä vaikutuksesta pennun luuston sekä muunkin ruumiillisen ja henkisen kehityksen kannalta.  Toivon että neuvoni otetaan vakavasti, haluanhan pennuilleni mahdollisimman hyvän kokonaisvaltaisen elämän ja joiden kansssa teidän on mukava viettää tervettä pitkää elämää.

Lihaisat luut kuuluvat myös barffiruokintaan.  Rustoluut (broilerinkaulat) sulavat hyvin nuorenkin koiran elimistössä, lampaanluut ovat hyviä kaluttavia, pitää hammaskiven loitolla.   
Tavoitteeni on siis ruokinnalla vaikuttaa pitkäkestoiseen  terveeseen rodunjalostukseen ja sen säilyttämiseen.  Totutan pentuja myös nappularuokaan koska olen havainnut että aina ei pentujen uusissa kodeissa (ole mahdollisuutta/halukkuutta) raakaruokintaan ja jotkut ovat olleet epäileviä että sopiiko pennuille raakaruoka lainkaan.  Kyllä sopii, kokemusta on siitäkin  ja pitkäkestoisena kehityksenä ajatellen on se ykkösvaihtoehto ruokinnassa; korvatulehdukset koko elinajan sekä vitrakivet vanhempana pysyvät loitolla.  Annnan koirilleni myös lähdevettä, ilman hanaveden klooria.

Australiankelpien luonteesta;  Kelpie on erittäin tarkkaavainen, innokas ja älykäs koira. Se on lojaali, energinen, sopeutuvainen ja uskollinen,  vielä suht terve rotu, jollaisena sen tulisi säilyäkin.  Kelpie on työteliäs koira jolla on luontaista paimennusviettiä.  Se ei siis ole mikään sohvaperuna eikä narunjatke ulkona kuten ei mielestäni mikään muukaan koirarotu.  Kelpien kanssa voi puuhastella kaikenlaista kivaa, jossa se saa käyttää aivojaan ja nenäänsä sekä purkaa energiaansa, mahdollisuuksia on monia kun vaan intoa löytyy.  Se nauttii saadessaan olla omistajansa lähellä mitä tämä sitten puuhasteleekin, hellyyttä kelpie kaipaa tietysti myös.  Pennunostajalta toivon peruskoulutusta koiralle ja riittävää liikuntaa (vähimmäisvaatimukset jotka on helppo totetuttaa.)  
Minä puolestani pyrin antamaan mahdollisimman hyvän pohjan pennun terveelle kehitykselle; niin psyykkiselle kuin fyysisellekin ja olemaan tukena koko koiran eliniän.  Ei ole olemassa "tyhmiä" tai vähäpätöisiä kysymyksiä joita ei voisi esittää jos tulee mieleen jotain...  Soittaa ja mailailla voi aina jos niin haluaa.  Vastaan kysymyksiinne.
Halutessasi voit tiedustella pennuista soittamalla tai sähköpostitse.  Etsin pennuilleni rakastavia koteja, joissa ne saavat olla perheenjäsenenä ja jossa niille tarjotaan sopivia aktiviteetteja sekä ravinteikasta ruokaa.  Ota rohkeasti yhteyttä!!!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti